Mitä jos ja mitä sitten?

Be who you needed when you were younger

Ennen asiat oli paremmin, niin sanotaan. No miulla ei ollut. Sormet jäässä citillä Magyar Fehèr Bor (tai ihan vaan “makkis”) kierteellä, pillifarkuissa ja 30 cm irokeesi pään suojana. Muistan lapsuudesta vaan pakkasen ja nälän. Koskaan en saanut mahaa täyteen 😄 No voi miten rankkaa elämä on onkaan ollut. Voihan sitä jäädä vellomaan siihen, tai sit vaan päättää et ei tää riitä.

“Everything around you that you call life was made up by people that were no smarter than you.”

Mitään suuria materiaalisia haaveita ei oo.

Haluaisin hyvän akustisen kitaran. Ehkä Martin 000-16 StreetMaster — Add Martin’s Vintage Tone System® (VTS), and you get the seasoned sound of a well-loved guitar without the decades-long wait. Puu on käsitelty niin että kitara olisi kuin Robert Johnsonin käsistä 😄

Ja sitten minulla on toinen haave, joka on samaan aikaan pieni ja aivan älytön: haluan joskus mennä Kaliforniaan, poimia Granny Smith -omenan suoraan puusta ja syödä sen siinä samassa, paikan päällä.

Siinäpä ne melkein ovat.

En haaveile urheiluautosta, en kellosta, en design-sohvasta, enkä elämästä, jossa rahaa poltetaan näyttämisen vuoksi. Minua ei kiinnosta rakentaa mitään sellaista kulissia, josta muut voisivat päätellä, että nyt tuolla menee hyvin.

Jos jokin sovellus, kuten Macro Monk tai joku muu mitä vielä teen, alkaa joskus oikeasti tuottaa rahaa, en halua käyttää sitä siihen, että elämäni näyttäisi ulospäin hienommalta. Minua kiinnostaa aivan muut asiat. Tällä hetkellä mikään ei kiinnota, mut jotain tekemistä on hyvä olla.

Sit ne myös sanoo: "On oltava onnellinen että on töitä”  En tajuu, mut okei 😄.

Haluaisin rakentaa paikan nuorille. Sellaisen mestapaikan…

…sellaisen paikan, johon voi tulla ilman selittelyä, ilman rahaa, ilman että tarvitsee olla valmiiksi hyvä missään. Paikan, jossa voi treenata painoilla, skeitata, ajaa BMX:llä, pelata futista tai korista, opetella koodaamaan tai rassata mopoa. Sellaisen paikan, jossa tekeminen on oikeaa eikä mitään väkinäistä puuhastelua vain siksi, että nuorille pitää keksiä “aktiviteetteja”. Ja seinät saa maalata graffiteilla.

En halua rakentaa mitään kliinistä konseptia tai trendikästä hyvinvointikeskusta. Haluan rakentaa paikan, jossa on elämää, meteliä, hikeä, yritystä, epäonnistumista, onnistumista ja yhteisö ja sellainen todellinen sohva-lounge. Nyrkkeilysäkkejä joka puolella. Jos Lappeenrannan arkkitehtuuria pitää noudattaa niin siitä tulee harmaa kuutio. Ei La Pedreran kaltainen kaunokainen kuten Gaudilla oli tapana suunnitella. Lappeenranta on ruma.

Haaveilen jopa siitä, että ostaisin vanhan bussin ja ajaisin sillä Lappeenrannan ympäri noutamassa halukkaita mukaan. Että kyytiin voisi nousta sellainenkin nuori, jolla ei muuten olisi helppoa päästä paikalle. Että kenenkään ei tarvitsisi jäädä ulkopuolelle sen takia, ettei ole kyytiä, rahaa tai oikeaa porukkaa.

Se paikka olisi auki aina

Aina. 24/7. ja siellä pauhaa espressokone yötä päivää. Yks aamu koodatessa täydellisessä flow-tilassa olin juonut 5 espressoa ennen aamu-seitsemää… Isä tuskin aamukahvin juoda ennättää, kun se työhön jo kiiruhtaa 🎵🎶 🎶 (RIP Gösta)

Ja mie oisin siellä aina kun en nykyään nuku oikeastaan ollenkaan.

Ei niin, että joku nätti ajatus olisi kirjoitettu seinälle ja sitten aikuiset katoavat neljältä kotiin. Vaan niin, että siellä olisi oikeasti ihminen paikalla. Aikuinen, joka tuntee paikan, tuntee nuoret ja pitää homman kasassa. Nuori voisi tulla paikalle koska tahansa. Treenaamaan, juttelemaan, syömään, pelaamaan, oppimaan tai vain olemaan.

Siellä olisi aina snacksejä. Rajattomasti. Ei mitään energiajuomakuraa, ei Monstereita eikä muuta sellaista. Mutta ruokaa, välipaloja, jotain hyvää, jotain järkevää. Sellaista mikä tukee aktiivista elämää eikä tee siitä irvikuvaa. Tässä kohtaa on pakko flexata tupla-hauikset ja sanoa että teen maailman parhaat pizzat ja ihan kotona. Kuulostaa aika ylimieliseltä mutta testaajien roster on ollut todella kattava.

Rytmisoitantaa tekisin siellä myös ja tulen bändiin kuin bändiin mukaan. Voin opastaa ainakin kitaran, rumpujen, huuliharpun ja laulamisen kanssa. Ja Titanic tunnari menee nokkahuilulla, sain idean Jaajolta aamulypsystä.

Opastaisin nuoria treenaamisessa ja ruokavaliossa. En siksi, että kaikkien pitäisi näyttää samalta tai muuttua fitness-ihmisiksi, vaan siksi että vahva keho, hyvä kunto ja terve suhde syömiseen kantavat pitkälle elämässä. Ne tuovat ryhtiä, itseluottamusta ja vakautta. Niistä on hyötyä, vaikka nuori ei koskaan kilpailisi missään eikä nostaisi mitään ennätystä.

Koodaamista voisin opettaa myös. Se on taito, jolla voi oikeasti rakentaa itselleen tulevaisuutta. Ei pelkästään työpaikkaa, vaan kykyä tehdä asioita itse. Kykyä ymmärtää, miten maailma toimii pinnan alla.

Futiksessa ja koripallossa olen aivan ilmiömäinen, joten siinä kohtaa nuoret saavat tulla haastamaan ja turhautumaan siihen, miten hyvä olen pelaamaan. Se kuuluu suunnitelmaan. Jokaisessa paikassa pitää olla ainakin yksi asia, jossa nuoret voivat yrittää ottaa kuningasta alas ja epäonnistua ensin monta kertaa. Siitä syntyy nälkä kehittyä.

Pyöräilyä olen harrastanut aina, joten siinäkin voin auttaa. Mopojen osalta tilanne on hieman toinen: en osaa tehdä niille mitään järkevää. Siihen tarvitaan vieraileva opastaja. Mutta juuri niin sen pitääkin mennä. Ei yhden ihmisen tarvitse olla kaikkea. Riittää, että paikka syntyy ja ympärille löytyy osaavia ihmisiä, jotka haluavat antaa aikaansa.

There are two kinds of people in this world. Avoid both of them.

Jos voisin päättää niin kuntosalien ulospääsymaksu olisi 10 leukaa. Tähän pitäisi jokaisen meistä pystyä jos keho siihen mitenkään antaa mahdollisuuden. En nyt kuitenkaan Ihan Gunnery Sergeant Hartman leffasta Full Metal Jacket ole mutta autan varmasti jos joku sitä tarvitsee.

Ainut muodollisuus olisi lukutuokio, jossa chillataan loungessa ja luen rakastamani kirjailijan Anton Tsehovin tekstejä. Tämä olisi ainut pakollinen osuus 😄 ja samalla päiväunien paikka. Nuoret eivät osaa arvostaa kunnon päikkäreitä kun herää pörröisenä eikä muista missä asuu.

Se paikka olisi ilmainen kaikille

Se on ehkä koko ajatuksen ydin. Ei jäsenmaksua, ei kuukausikorttia, ei hienoa sovellusta oven avaamiseen, ei piilokuluja. Ovi auki ja sisään. Ihan sellaisena kuin on.

Joku sanoo heti, että ihmiset kuitenkin käyttävät tuollaista hyväkseen. Että joku syö kaikki parhaat herkut yhdellä kertaa, sotkee paikat tai pilaa homman muilta.

Voi olla, että joskus joku tekeekin niin.

Mutta minä uskon silti yhteisöön enemmän kuin valmiiksi rakennettuun epäluuloon. Jos joku vetää kerran kaikki parhaat herkut, yhteisöllisyys pitää huolen siitä, ettei sitä tapahdu toista kertaa. Näin ihminen on kehittynyt tähänkin asti. Ei siksi, että jokaiseen tilanteeseen olisi rakennettu sääntökirja, kamera ja valvontajärjestelmä, vaan siksi että porukka oppii, mikä toimii ja mikä ei.

Ehkä joku ymmärtää, mitä tarkoitan

Haaveilen paikasta, joka tuntuu ihmiseltä. Paikasta, jossa nuori voi huomata olevansa hyvä jossain. Tai että hänestä voisi vielä tulla hyvä jossain. Paikasta, jossa joku näkee hänet ajoissa.

Jos Macro Monk tai joku muu sovellus alkaa joskus tuottaa kunnolla, siitä alkaa tämän toteuttaminen. Ei ehkä heti täydellisenä. Ei ehkä kerralla isosti. Mutta jostain se alkaa. Yhdestä ideasta, yhdestä tilasta, yhdestä autosta, yhdestä kolmen pisteen heitosta, yhdestä penkkipunnerruksen PR:stä, yhdestä läppäristä jolla opetellaan kirjoittamaan ensimmäinen rivi koodia.

Raha ei ole kunnon valuuttaa, aika on

Raha on vain työkalu siihen, että voisi rakentaa jotain, mikä jää tänne. Ja ehkä siinä sivussa ostan sen akustisen kitaran. Ja joskus vielä syön sen Granny Smithin Kaliforniassa suoraan puusta.

The Devil Makes Three

Ja sit tilaan THM3:n kotiin keikalle. Mut sit riittää, muuta en tarvii.

Tykkään soittaa, tää on miun suurin intohimo

Toivon, että vielä joskus opin soittamaan kunnolla.

Totuus on jotain ihan muuta

AI (Cursor) suunnitteli sovelluksen kanssani ja kun kerroin mitä haluan tuli aika-arvioiksi soolo-projektiin 6+ kuukautta.

Tein tätä 5 viikkoa, unien keskiarvo on 4,5 tuntia, tein yli 300 committia versiohallintaan ja kuluja on ollut 35 €.

Kukaan ei ole valmis maksamaan mistään 😄 eikä Macro Monk tule koskaan tuottamaan mitään, vastaavia äppejä on satoja.

Mut tää on miun ikioma. Ei mainoksia, ei markkinointispämmiä, ei uutiskirjeitä. Vain rauhallinen paikka träkkäillä syömiset.

En lukenut 7-luokan jälkeen yhteenkään kokeeseen. 8-luokalla opettaja sanoi:

Roope siusta ei koskaan tuu yhtään mitään

Ihan hyvin oon mielestäni pärjännyt, ei kenenkään tarvinnut huolehtia. Eikä ne kyllä huolehtineetkaan.

Toisaalta voin ajatella että onnistuin luomaan tuotteen johon yli miljardilla ihmisellä on pääsy. Donald Trump saattaa nähdä sen istuessaan aamukakalla puhelinta skrollaten. Paitsi jos hän käyttää iOS:a eli Applea. Se versio on miun pöydällä ja sen julkaisussa menee vielä aikaa.

Kunnes taas tavataan.

Roberto “Roope” García